Naamangan juuret

Naamanka-nimen juuret ulottuvat varsinaiselle rautakaudelle ja sitä seuranneeseen aikaan, jolloin Syötteen alueella asui metsäsaamelaisia. Naamanka-nimen on kerrottu pohjautuvan saamen sanaan namme, joka tarkoittaa poronsarvien karvaista nahkaa.

Metsäsaamelaisten siirtyessä myöhemmin kohti pohjoista Savon suunnalta saapui 1500-luvulla kaskiviljelijöitä, jotka asettuivat Naamangan alueelle. Tila on ollut siitä lähtien saman suvun hallussa ja on sitä yhä.

Naamangan tila oli pitkälle omavarainen. Oulusta haettiin vain suolaa ja rautaa, mutta lähes kaikki muu tarvittava saatiin omalta tilalta. Tila tuotti myös oman sähkönsä vesivoimalla ja oli ensimmäinen talo Pudasjärvellä, jossa oli sähköt.

Jussila valmistui vuonna 1907

Naamangan tilaan kuuluva Jussila on uusin neljästä talosta. Se valmistui vuonna 1907, kun kolme veljestä, Matti, Paavali ja Juho, jakoivat alkuperäisen Naamangan talon maat ja metsät.

Jussila sai nimensä rakennuttajansa Juho ”Jussi” Naamangan mukaan. Vanhemmat talot olivat nimeltään Mattila ja Seppälä, sillä Paavali oli ammatiltaan seppä. Yhdellä taloista ei ole erillistä nimeä, vaan se on osa Mattilaa.

Naamangan kylä on Museoviraston luokittelema valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Tutustu Naamangan kylän kohdekuvaukseen Museoviraston sivulla.

Naamangan rukkitehdas ja puusepän perinne

Aikaisemmin vene oli välttämätön kulkuväline. Sitä tarvittiin niin kuljetuksiin kuin kalastukseen. Naamangalla veneitä valmistettiin myyntiin erityisesti 1700-luvulla ja vielä 1800-luvulla.

Rukkeja tarvittiin langan kehräämiseen, ja niitä saattoi olla useita jokaisessa talossa. Naamangan taloissa rukkien valmistus oli vilkasta vielä 1800-luvulla. Rukkien ja veneiden lisäksi taloissa valmistettiin myyntiin myös hevosrekiä.

Pudasjärven kotiseutumuseossa säilytetään myös yhtä Naamangan puusepänperinteeseen liittyvää esinettä: rahapulkkaa, jota poro veti.

Jussilan pirtti toimi aikanaan puusepänverstaana. Hirsillä kuivattiin puuta, ja pirtissä oli sorvi, jolla esimerkiksi pirtissä edelleen oleva rukki on sorvattu.

Jussilan rakentajan perhe

Jussilan rakentaja oli Juho ”Jussi” Naamanka (1869–1937). Noin vuonna 1914 otetussa perhekuvassa hän on puolisonsa Ainon (1875–1944) ja lastensa kanssa. Arvo (1915–1945) ei ollut kuvan ottamisen aikaan vielä syntynyt.

Perheen lapset takavasemmalta alkaen olivat Sakari (1895–1979), Kalle (1893–1923), Hanna (1897–1986), Ruusa (1898–1981), Johannes eli Janne (1901–1930), tuleva Jussilan isäntä Nestori (1903–1941), Eino (1907–1957), Armas (1913–1975), Helli (1910–1942) ja Anna (1905–1918).

Aino, Jussilan ensimmäinen emäntä

Aino Naamanka (1875–1944) oli Juhon puoliso ja Jussilan ensimmäinen emäntä. Hänellä ja Juholla oli 11 lasta, joista viisi menehtyi jo Ainon elinaikana. Ainon aikana Jussilassa oli myös karjaa.

Aino oli omaa sukua Iinattiniemi ja kotoisin Iinattijärven kylältä, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Jussilasta.

Nestorin ja Inkerin aika

Inkeri Naamanka (1907–2004) oli Otto Karhin (1876–1966) ja Ida Lalinin (1878–1925) tytär ja syntyjään Oulujoelta. Hän valmistui Raahen seminaarista opettajaksi vuonna 1929 ja työskenteli kaksi vuotta Ala-Temmeksessä ennen kuin aloitti Syötekylän ensimmäisenä kansakoulunopettajana.

Inkeri avioitui Nestori Naamangan kanssa vuonna 1938. He saivat kaksi poikaa, Kalevin ja Joukon. Nestori oli ammatiltaan puuseppä ja valmisti Jussilan pirtissä muun muassa rukkeja ja sänkyjä. Pirtissä oleva rukki on hänen tekemänsä.

Nestorin isännyyskausi jäi vain neljän vuoden mittaiseksi, sillä hän kaatui Kiestingin motissa jatkosodassa vuonna 1941.

Inkeri jäi opettajan työnsä ohessa kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi ja huolehti myös Jussilan talosta. Hän harjoitti Jussilassa pienimuotoista matkailutoimintaa jo 1950-luvulla.

Kalevin ja Ailin aika

Kalevi oli Inkerin ja Nestorin esikoispoika. Hän aloitti Jussilan isäntänä täysi-ikäiseksi tultuaan. Oman isänsä kaatuessa jatkosodassa vuonna 1941 Kalevi oli vasta noin kaksivuotias.

Kalevi avioitui Muoniosta kotoisin olevan ja Pudasjärvelle opettajaksi tulleen Ailin kanssa vuonna 1965. He saivat kolme lasta: Kirsin, Katariinan ja Juhan.

Nuoresta miehestä lähtien Kalevi työskenteli kaivinkoneyrittäjänä. Hän kouluttautui koneinsinööriksi ja kehitti toimivan metsäkoneen, jolle hän haki patenttia. Kone kuitenkin paloi ennen patentin myöntämistä ja prototyyppi tuhoutui.

Kalevi ja Aili joutuivat vakavaan hirvikolariin vuonna 2014. Sen jälkeen vastuu Jussilan ylläpidosta ja kunnostamisesta siirtyi neljännelle sukupolvelle.

Neljäs sukupolvi – nykyiset omistajat

Jussilan omistavat nykyään Kalevin lapset Kirsi (s. 1967), Katariina (s. 1970) ja Juha (s. 1980). He ovat remontoineet Jussilaa vuodesta 2020 lähtien, ja työ jatkuu edelleen.

Neljännen sukupolven aikana Jussila on päivitetty vastaamaan paremmin tämän hetken tarpeita. Muun muassa Jussilan liiteri on saanut uuden käyttötarkoituksen juhlatilana.